Humani Training
Seeking system
Seeking system tarkoittaa eläimen aivoissa tapahtuvaa prosessia, joka aktivoituu eläimen etsiessä ruokaa. Vapaa suomennus termistä olisikin etsimisjärjestelmä. Jotta eläin säilyisi luonnossa hengissä, ruuan etsinnän tulee itsessään olla miellyttävää, jotta eläin jaksaisi etsiä ruokaa haastavassakin ympäristössä, jossa ravintoa on niukalti ja harvassa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että eläin ei etsi ruokaa varsinaisesti ruuan takia, vaan etsimisen itsensä takia. Etsiminen tuottaa eläimelle itsessään mielihyvää, eli positiivisia tunteita. Seeking systemin hyvä puoli on se, että se ei mahdu aivoihin samanaikaisesti pelon kanssa. Tästä seuraa se, että aktivoimalla Seeking systemin toimintaa, voimme ehkäistä pelkoa ja tämän myötä myös pelosta johtuvia käytöksiä, joita useimmat ongelmakäytökset ovat. Samoin se vaikuttaa turhaumaan, joka on usein niin arjen kuin harrastuslajienkin ongelmien syy. Täytyy kuitenkin muistaa henkeä uhkaavat tai eläimen sellaisiksi kokemat hetket poikkeuksena Seeking systemin välittömästä vaikutuksesta. Mikäli pelko on todella voimakas, se syrjäyttää etsiskelyn sillä elämän ylläpitämiseksi tärkeimmäksi tavoitteeksi
siirtyy kuoleman välttäminen vaaran uhatessa, ja ravinnon hankinta jätetään myöhemmäksi. Siksi Seeking systemin aktivoima etsimiskäytös toimii hyvänä hyvinvointimittarina, sillä mikäli eläimen käytöksessä ei esiinny etsiskelyä spontaanisti, voi kyseessä olla tilanne, jossa eläin tuntee negatiivisia tunteita suurimman osan ajasta. Tällöin tulee miettiä eläimen arkea kokonaisuutena, stressitekijöitä etsien ja vähentäen sekä hyvinvointia tukien muun muassa mielenhallinnan opettamisen kautta.
Kun siis Seeking Trust® -metodissa hyödynnämme haistelua, aktivoimme eläimen luonnollisen seeking- eli etsimiskäytöksen, jonka seurauksena eläimen tunnetila muuttuu positiiviseksi. Kun opetamme eläimen tekemään itsenäisen päätöksen mennä haistelemaan negatiivisten tunteiden ilmaantuessa, eläin oppii säätelemään epämiellyttäviä tunteitaan ja niistä johtuvia käyttäytymismalleja itse.
Koiran saalistuskäytösketju
Koiran perimästä kumpuavat suden saalistuskäyttäytymistä muistuttavat käytökset ovat yhteydessä koiran hermostoon. Kun koira (tai susi) on vatsa pullollaan kuusen alla, sen hermosto on rauhallinen ja palautumista edistävä parasympaattinen hermosto on aktiivinen. Kun sen vatsa alkaa kurnia tai se havaitsee esimerkiksi jäniksen hajun sieraimissaan, sen viretila nousee, eli eläin aktivoituu. Tämä tarkoittaa hermostossa sitä, että parasympaattisen hermoston sijaan sympaattinen eli kiihdyttävä hermosto aktivoituu hieman. Eläin alkaa haistella ja seurailla maata pitkin saaliin hajua. Tässä käytöksessä täytyy pystyä keskittymään eikä jälkeä saa hukata, minkä vuoksi liika kiihtyminen olisi haitallista. Siispä haistelukäytös liittyy rauhalliseen hermostoon. Kun jäniksen jälki alkaa tuntua voimakkaampana ja jänis lähestyy, saattaa ilma tuoda jo hajun koiran nenään. Tällöin koira siirtyy ilmavainulle, nostaa pään ylös ja nopeuttaa vauhtia -- eihän jänis saa päästä karkuun. Ilmavainulla nenä pystyssä haistelu siis on astetta kiihdyttävämpi myös hermostolle. Kun koira saa näköyhteyden saaliiseen, aktivoituu
vaanimiskäytös, jossa kova hermoston aktiivisuus padotaan paikoillaan olevan kehon sisään, valmiiksi räjähtävää lähtöä varten. Tämä käytös ja siihen liittyvä hermoston kova kiihtymys tapahtuu usein koiran kanssa ovesta lähtiessä. Kun koira huomaa sopivan hetken tulleen, se räjäyttää kaiken kehostaan irti lähtevän voiman takaa-ajoon. Takaa- ajoon, josta riippuu sen hengissä säilyminen. On siis oltava todella kovassa kiihtymyksessä, elimistö täynnä sympaattista hermostoa aktivoivaa stressihormonia. Jahtaamisen jälkeen seuraa mahdollinen taisteluvaihe ja tappo, jossa hermoston aktiivisuus on äärimmillään. Tämän jälkeen koira repii saaliistaan suuria kimpaleita, nielee ne lähes kokonaisina (mikä tapahtuu usein myös kuivanappulalle kiposta annettuna) ja sitten kaluaa luita, nuolee rippeitä, pureskelee rustoja ja piilottelee loput saaliistaan. Repiminen on vielä suhteellisen kiihkeää, mutta mitä pidemmälle
nämä syömiskäytökset etenevät, sitä lähemmäksi hermosto taas palaa lähtötilannetta, jossa parasympaattinen hermosto rauhoittaa koiraa, aktivoi ruuansulatusta ja poistaa stressihormonit verenkierrosta.
Tämän käyttäytymisketjun yhteys hermostoon juontaa juurensa eläimen selviytymisestä luonnossa ja koiralla on edelleen nämä samat geenit. Nämä kaikki käytökset tuottavat itsessään mielihyvää koiralle, mutta niiden vaikutus hermostoon on hyvin erilainen.
Haistelun aktivoiminen ei siis aiheuta pelkästään positiivisia tunteita, vaan myös rauhoittaa koiran hermostoa ja sitä kautta vaikuttaa vireeseen. Tämän myötä kiihtymys ongelmallisissa tilanteissa vähenee, koira pystyy keskittymään, ei räiski tai käyttäydy holtittomasti.
Seeking Trust® -mielenhallintametodin perusta
Seekin Trust® -metodi perustuu suoraan hermostoon vaikuttavien käytösten muokkaamiseen ja sen kautta kestävämmän käytösmuutoksen ja hyvinvoinnin tuottamiseen. Jokainen käytös kumpuaa eläimen hermostosta. Hermosto tuottaa käytöksen lisäksi sen taustalla olevat tunteet, viretilan ja ajatukset. Kun emme vaikuta pelkästään ulospäin näkyviin asioihin vaan sisäiseen prosessiin, muutos on kestävämpi, sillä se kumpuaa eläimen luonnollisesta sisäisestä motivaatiosta. Eläin ei toimi ulkoisen palkkion, kuten namien, vuoksi vaan koska tietynlainen toiminta tuottaa sille sisäisen hyvän olon. Tällöin eläin soveltaa oppimaansa itse eri ympäristöihin ja olosuhteisiin. Toisin kuin puhtaasti teknisen käytöksen kouluttamisessa, ei mielenhallinnan suhteen tarvita lukemattomia tunteja yleistämisen oppimiseen tai häiriötreeniin. Eläimen sisäinen hallinta korvaa ihmisen toimesta tapahtuvan ulkoisen kontrollin. Näin voimme luottaa eläimen toimivan järkevästi ja hallitusti vaikka emme ohjaisi käskyin, kielloin tai houkutteluin. Sisäinen hallinta tuottaa hyvinvointia, hyvinvoiva eläin myös käyttäytyy hyvin ja hyvin käyttäytyvä eläin tuottaa hyvinvointia ihmisilleen.
Hevosen pelkoreaktiot ja turha
Hevonen on saaliseläin, minkä vuoksi sen hengissä säilymisen mahdollistaa ruuanhankinnan lisäksi pakeneminen ja vaaran välttäminen. Hevonen ei voi tehdä näitä kahta samanaikaisesti. Kun hevonen kokee olonsa turvalliseksi, se voi antaa hermostonsa kytkeytyä parasympaattisen hermoston avulla ruuansulatuksen ja palautumisen mahdollistavaan tilaan. Haistelu liittyy myös hevosen ruuanhankintaan, sillä luonnossa hevosen ravinto olisi niukkaa ja ravintoköyhää. Hajuaistilla hevonen voi myös etsiä tietoa ravinnostaan ja sen laadusta. Hevonen, joka haistelee maata, on
väistämättä hermostoltaan eri tilassa kuin hevonen, joka pälyilee pää pystyssä ympärilleen. Pään nostaminen ja pakenemiseen liittyvät käytökset nostavat hermoston aktiivisuutta ja stressihormonien määrää. Elimistö siirtyy palautumistilasta kuluttamisen tilaan, sillä jos vaara todellakin vaanii, on syytä reagoida nopeasti eikä jäädä ruohotupsua mutustamaan. Ihmisen kanssa toimiessa konkreettinen vara harvoin uhkaa hevosta ja pakenemiskäytökselle ei ole niin usein tarvetta kuin hevonen ehkä kokee. Haistelun avulla hevonen voi rauhoittaa itsensä pakenemisen sijaan tai nopeuttaa palautumista pakenemisen jälkeen. Se ikään kuin kertoo haistelulla
keholleen että ”ei tässä olekaan mitään hätää, syömässähän minä vain olin, olen turvassa ja levossa”. Toinen yleinen viretilan nostattaja pelon lisäksi on turhauma, jota usein syntyy suhteessa ruokaan ja sen näennäiseen puutteeseen. Hevosella on suuri syömisen käytöstarve, joka ei yleensä täyty vaikka maha täyttyykin. Kaikki ruoka mitä olisi saatavilla, on hevosen elimistön mielestä syötävä heti, koska se on eläimenä kehittynyt syömään lähes koko vuorokauden ympäri. Hevonen ei pysty ymmärtämään miksi ihmisellä olevaa ruokaa ei voi ottaa, joten se turhautuu. Luonnossa turhauman nostama viretaso auttaisi hevosta näkemään enemmän vaivaa vaikeasti saatavan ravinnon parissa, mutta ihmiselle tämä käyttäytymismalli ja mielentila voi koitua vaaralliseksi. Kun hevonen meneekin haistelemaan, sen syömiseen liittyvä mielentila kytkeytyy päälle vaikka se ei syökään. Hevonen voi olla turvallisesti myös ihmisen lähellä esimerkiksi ruokapalkkaa käytettäessä.