• Humani Training

Hevosen mielenhallinnan perusteet

Mielenhallinta tarkoittaa sitä, että hevonen osaa aktiivisesti ja oma-aloitteisesti säädellä stressitasoaan ja vireystilaansa. Jokainen hevonen hallitsee mieltään jotenkin. Erilaisia menetelmiä hevosilla tähän ovat muun muassa ihmiseen liimautuminen, passiivisuus sekä kierrosten nostaminen eri tavoin. Nämä tavat ovat hevosen mielestä täysin järkeviä, sillä ne tuntuvat kaikki tuovan jonkinlaista hetkellistä apua sen kokemaan oloon. Monelle ihmisellekin on varmasti tuttua stressin tuoma rauhoittumisen vaikeus, jolloin on helpompi ottaa vaikkapa älypuhelin selattavaksi kuin rauhoittua olemaan tekemättä mitään. Hevosella ilmiö on hyvin samanlainen ja kierrosten nostaminen väsyneenä, epävarmana ja turhautuneena tuntuu helpommalta, vaikka pidemmällä tähtäimellä rauhoittuminen olisi se parempi vaihtoehto. Tavoitteena onkin hevonen, joka hallitsee mieltään hyvinvointiaan ja oppimistaan edistävällä tavalla.


Mistä mielenhallinnan ongelmat johtuvat


Ongelmat kumpuavat hyvin pitkälti hevosten elinolosuhteista. Hevoset ovat luonnossa aina vapaana, ne liikkuvat paljon ja syövät lähes taukoamatta. Ruuasta ei ole pulaa, eikä liikunnan tarve patoudu. Hevoset ymmärtävät saumattomasti toistensa käytöstä ja eleitä.

Ihmisen kanssa hevonen on paljon paikoillaan, karsinat ovat pieniä ja tarhat ja laitumetkin hevosen lajityypilliseen elinympäristöön nähden rajallisia alueita. Ihminen rajaa hevosen sosiaalisia suhteita, esimerkiksi ketkä ovat tarhakavereita ja kuinka paljon hevoset näkevät ja koskettavat toisiaan. Ruoka on yksi merkittävimmistä ihmisen rajaamista asioista hevosen elämässä. Hevonen ei ymmärrä, että ihmisen kanssa ruokintaan liittyy sääntöjä. Sen elimistö tarvitsee ruokaa niin kuin luonnossa elävänkin hevosen elimistö. Sen täytyisi saada syödä paljon, mutta enemmän käytöstarpeen vuoksi kuin ravinnon takia. Hevosten ruoka on sen verran ravitsevaa, että niille ei voi antaa jatkuvaa mahdollisuutta syömiseen ja ruoka tarjotaan helposti hotkaistavassa muodossa. Niinpä syömisen käytöstarve ei tyydyty ja ne kehittävät muita tapoja purkaa siitä kehittyvää stressiä.

Hevonen ei pääse toteuttamaan tarpeitaan aina kun siltä tuntuu ja niinpä tarpeet patoutuvat. Patoutuvat tarpeet eivät katoa minnekään, vaan purskahtavat esiin entistä rajumpana, aivan kuten murtuvasta padosta ryöppyävä vesi. Tämä nähdään usein ongelmakäytöksenä, ja sitä se onkin siinä mielessä, että siitä on sekä hevoselle että tämän hoitajalle vaaraa. Hevonen ei kuitenkaan mahda tälle toimintamallille mitään.

Ihminen ei rajaa pelkästään hevosen liikunnan määrää vaan myös sen laatua. Hevonen kulkee talutettuna juuri sinne, minne ihminen haluaa ja suorittaa liikuntansa sen lajin puitteissa, jota ihminen haluaa harrastaa, eikä hevosella ei ole paljoa sanavaltaa asioihin. Usein lajin sisällä hevosta pakotetaan tekemään asioita, joita se ei haluaisi ja joita se pelkää.

Ihmisellä on usein haasteita eleiden lukemisessa ja eläinten käyttäytymisen syiden löytämisessä. Usein näitä syitä etsitäänkin johtajuudesta ja hierarkiasta, vaikka eläimillä jäykkää hierarkiaa ei olekaan. Hevonen ei myöskään tiedä mikä käytös on ”sopivaa” ja mikä ”epäsopivaa”, sillä se on täysin ihmisten väliseen sopimukseen pohjautuva asia, joka vaihtelee ihmiskulttuureissakin. Hevosen käyttäytymisen väärin ymmärtäminen johtaa siihen, ettei se saa tarpeitaan tyydytetyiksi. Usein jopa päinvastoin, hevonen menettää tarvitsemiaan asioita kertoessaan tarpeestaan. Tarpeiden patoutumisen ja ihmisen rajallisen eläimenlukutaidon seurauksena hevonen alkaa kiihdyttävissä tilanteissa kiihdyttää itseään liikaa. Tämä toimintamalli on epälooginen, epätaloudellinen ja loukkaantumisriskiä kasvattava. Ei ole millään tavalla hevosmaista ottaa tällaista turhaa riskiä, sillä se voisi johtaa luonnossa hyvinkin pian pedon ruuaksi joutumiseen. Ihmisen kanssa eläessään hevonen siis ikään kuin menettää sisäisen hevosensa, sen tyynen ja sopuisan laumassa eläjän.

Stressi on merkittävin syy ongelmakäytösten taustalla. On olemassa positiivista stressiä, eli motivoitumista ja innostumista sekä negatiivista stressiä, eli pelkoa ja pahaa oloa. Positiivinen stressi voi olla ongelmana aktiivisesti harrastavalla hevosella. Negatiivinen stressi on negatiivisia tunteita sekä kivusta ja ylipainosta johtuvaa inflammatorista stressiä. Pelko aiheuttaa voimakkaan stressireaktion hevosen elimistössä. Hevonen ei voi valita erittääkö se stressihormoneja vai ei. Kun se säikähtää tai havaitsee jotakin aiemmin ikäväksi kokemaansa, sen elimistö käynnistää pelkoreaktion. Esimerkiksi kuljetusongelmaisen hevosen jokainen lastaus voi olla hyvin pelottava kokemus, hevonen voi kokea olevansa jopa kuoleman vaarassa. Tällaisten valtavien stressipiikkien jatkuva esiintyminen johtaa väistämättä krooniseen ja koko ajan nousevan stressitasoon. Tänään erittynyt stressihormoni kortisoli nimittäin saattaa hyvinkin olla vielä viikon päästä hevosen elimistössä, sillä sen tehtävä on aiheuttaa pitkäkestoinen valmiustila.

Stressaantunut hevonen reagoi pieniinkin ärsykkeisiin voimakkaammin kuin sama hevonen vähemmällä stressillä. Stressi heikentää oppimista ja keskittymiskykyä ja stressiä aiheuttavissa tilanteissa hevonen turvautuu siihen, minkä se on aiemmin kokenut hyväksi tavaksi toimia. Se voi olla toista hevosta tai ihmistä kohti syöksymistä, puremista, kuopimista, pystyyn hyppimistä tai potkimista, ryysimistä tai paikalleen jähmettymistä. Ne eivät ole kuitenkaan meidän ihmisten mielestä mukavia tapoja reagoida, eivätkä pitkällä tähtäimellä tue hevosen hyvinvointia.


Miksi mielenhallintaa pitäisi kouluttaa


Kun hevonen osaa ratkaista kiihdyttävät tilanteet itseään rauhoittamalla, säästytään paljolta ongelmalliselta käytökseltä. Arjen askareet ja hoitotoimenpiteet sekä harrastukset sujuvat eikä ihmisen ei enää tarvitse jatkuvasti havainnoida ympäristöstä hevosen ongelmakäytöstä laukaisevia tekijöitä, vaan hevonen osaa selvitä itse. Tämä tuo hevosen ja ihmisen välille luottamusta ja lepoa, joista aiheutuu rauhaa. Rauha tuo läsnäoloa, joka taas puolestaan on avaintekijä hevosen lukemisessa ja kuuntelemisessa. Kun hevosta osataan kuunnella juuri tässä hetkessä, eikä jumituta ennakko-oletuksiin, hevonen kertoo kuinka sitä tulisi seuraavaksi kouluttaa tai kohdella. Kun hevonen saa vastakaikua tarpeilleen, sen halu ottaa kontaktia ja olla ihmisen läheisyydessä lisääntyy. Nämä asiat ovat yhteistyön ja yhteyden kulmakiviä.

Todellisuudessa hevosen kouluttaminen on vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksessa kummallakin osapuolella on oma roolinsa, eikä kumpikaan jyrää toisen viestien päälle tai kontrolloi toista liikaa. Niissä tilanteissa, kun hevonen tarvitsee vielä apua, on ihmisen tehtävä auttaa sitä tukien sen itsenäisen ongelmanratkaisun ja mielenhallinnan kehittymistä. Esimerkiksi kapeasta tallin ovesta kulkiessa hevonen ei välttämättä vielä osaa hallita mielentilaansa, jos oven takaa paljastuukin toinen hevonen luimistellen. Vaarana on jopa fyysinen loukkaantuminen, jos hevonen vain lasketaan menemään ovesta ja miettimään itse. Ihmisen on tällaisessa tilanteessa hyvä rajata hevosensa huonojen valintojen mahdollisuutta kurkkaamalla itse ensin ovesta, ja sen jälkeen hallitusti ja tarvittaessa herkkujen avulla ovesta kulkemalla.

Hevosen mielenhallinnan osaaminen vähentää sekä hevosen että omistajan stressiä huomattavasti. Hevosen ja ihmisen yhteys on jo itsessään arvokas asia, mutta se myös mahdollistaa harrastus- ja koulutusmenestyksen sekä mukavat yhteiset hetket arjessa. Mielenhallintaa kouluttaessa tulee kuin varkain opittua jotakin myös itsestä ja omasta mielentilasta tämän kiireisen maailman keskellä.

137 views

Recent Posts

See All
Humani Training
Humani Training Center
Holstilantie 25, 
71570 Syvänniemi
  • Facebook
  • Instagram
©2021 Humani Training. All rights reserved. Finland