Open Site Navigation

Humani Training

Mielenhallinta agilityssä

Mielenhallinta on pohja ja tukirunko agilityn lajitaidoille. Mielenhallinta mahdollistaa koiralle estetaidot, ohjaajan lukemisen ja vauhdin maksimoimisen. Mielenhallinta auttaa koiraa keskittymään ja säätelemään viretasoaan itse, jolloin se pystyy säätämään itselleen optimaalisen kisavireen. Ihmisen on vaikea löytää itselleen oikea kisavire, saati sitten koiralle, jonka kokemus- ja tunnemaailman vain koira itse voi täysin tietää. Optimaalinen vire tarvitaan myös oppimiseen, eli jokaisen treenin aikana koiralla täytyisi olla optimaalinen oppimisen mielentila. Näin ollen mielenhallintaharjoittelu siis tukee koiran kokonaisvaltaista osaamista agilityssä.


Osaaminen tuo myös hallintaa. Koira tietää hallitsevansa tilanteen ja selviävänsä siitä. Koira kokee olonsa turvalliseksi ja itsevarmaksi ja näin se uskaltaa tehdä rohkeita valintoja ja päätöksiä itsenäisesti. Ohjaaja voi irrota enemmän ja antaa koiralle tilaa osata. Näin syntyy tilanne, jossa ohjaaja antaa koiralle parhaat mahdollisuudet onnistumiseen, tukee koiraa tarvittaessa yhdessä opetelluilla ja koiran psyykettä tukevilla tavoilla ja lopulta pysyttelee osaavan koiran valmentajana. Valmentaja ei voi suorittaa oppilaansa puolesta tai häiritä oppilastaan kisasuorituksen aikana, eikä näin myöskään ohjaaja saisi häiritä koiraansa kisasuorituksessa. Häirintää voi olla fyysisten ohjauksien ristiriitaisuus tai vääräaikaisuus, suullisten vihjeiden liika määrä, väärä ajoitus ja ohjaajan tunnetilan purkaminen niiden kautta, sekä palkkaukseen liittyvät häiriöt. Oma perusperiaatteeni on, että jos koira osaa, sitä ei saa häiritä. Jos koira ei osaa, palkkaaminen ja vihjeet eivät (oikein tehtynä) häiritse koiraa. Ohjaajan tulisi myös keskittyä antamaan koiralle mahdollisuus onnistumiseen eikä pitää omaa suoritustaan ykkösenä. Koiran nopeuttahan agilityssä loppujen lopuksi mitataan, ei ihmisen tapaa aiheuttaa tuo nopeus. Ihminen on siis sivuosassa, kuin valmentaja ja koira on pääosassa kuin valmennettava urheilija. Kumpikaan ei voi menestyä yksin.

Häirinnän lopettamisessa haaste meille ihmisille on hallinnantunne. Tarvitsemme hallinnantunnetta hyvinvointiimme ja mikäli emme koe olevamme itse hallinnassa omista olosuhteistamme ja tilanteista joihin ajaudumme, tunnemme ahdistusta, pelkoa ja turhaumaa. Edelleen on hyvin pitkälti vallalla käsitys, jonka mukaan ihmisen on kontrolloitava ja ohjattava koiraa, jotta se voisi onnistua tai menestyä. Ikään kuin ihminen tuntisi koiran tunteet ja ajatukset paremmin kuin koira itse. Ikään kuin ihminen tietäisi tarkemmin mitä koira milloinkin haluaa. Näinhän se ei tietenkään oikeasti ole. Koira on itse omien kokemustensa paras asiantuntija. Mutta koska ihmisellä on tarve hallinnan tunteeseen, ihminen hallitsee koiraa. Hallitsemme koiraa hihnalla, käskyillä tai vihjeillä, ilmeillä, eleillä, äänensävyillä ja palkkaamisella. Usein palkkaamme koiraa liikaa ja liian pitkään samoista asioista, jolloin koira turhautuu ja haluaisi vain tehdä osaamansa asian. Palkka häiritsee koiran keskittymistä olennaiseen ja hämmentää sitä. Koira joutuu kyselemään ohjaajalta miksi palkka tuli, miksei sitä nyt tullutkaan tai mitä tehdään palkan jälkeen. Palkka katkaisee osaavan koiran tekemisen. Tässä täytyy kuitenkin erottaa radan suorittaminen ja koiran suoritus. Koiran suoritukseksi mielenhallinnan näkökulmasta voidaan ajatella koko treenien aika. Tähän sisältyy siis koiran kouluttamiseen kuluva aika, koiran tauolla viettämä aika, siirtymät ja ohjaajan ohjeiden kuuntelemisen aika. Koira ei voi pistää mielentilaansa kytkimestä pois päältä. Se on sillä kokoajan ja se mukautuu jatkuvasti tarvittavaan suuntaan. Jos koira turhautuu ohjaajan kuunnellessa ohjeita, se on kiihtynyt myös seuraavan koulutushetken ajan. Koiran on siis osattava hallita mielentilaansa jatkuvasti, eikä vain radan suorittamisen ajan. Erityisesti näissä väliin jäävissä hetkissä meidän on tärkeää huomata koiran häiritseminen ja kommunikaatio koiran kanssa.


Kouluttaminen on vuorovaikutusta. Meidän täytyy opetella kuuntelemaan koiraa, jotta voimme kouluttaa sitä tehokkaasti. Meidän on kysyttävä koiralta mitä se tuntee ja milloin. Emme voi olettaa, että koira tuntee samoin kuin itse tuntisimme koiran asemassa kyseisessä tilanteessa. Emme voi olettaa koiran puolesta mitään. Onneksi meillä on mahdollisuuksia tähän koiran mielentilasta kysymiseen jatkuvasti. Koira kommunikoi jatkuvasti omista tunteistaan ja kokemuksistaan. Tämä ns. livelähetys ei lopu koskaan, niin kauan kuin koirassamme henki pihisee. Voit siis aloittaa koiran kuuntelemisen juuri nyt, missä ikinä oletkin, jos koirasi (tai mikä tahansa muu koira) on näköetäisyydellä sinusta. Sinun ei tarvitse olla mikään guru osataksesi kommunikoida koiran kanssa. Sinun ei myöskään tarvitse ”puhua koiraa” murisemalla, läähättämällä tai mitenkään muutenkaan. Riittää että osaat muokata ympäristöä ja tilannetta koiran viestien mukaisesti. Jos oletetaan ettet osaa puhua kiinaa ja joudut kommunikoimaan kiinalaisen ihmisen kanssa, voit osoitella eleilläsi tiettyjä esineitä ja suuntia, joiden avulla viestit mitä haluat ja tarvitset. Voit osoittaa kiinalaista ystävääsi, itseäsi ja tehdä käsilläsi ratin pyöritystä kuvaavia liikkeitä, jolloin ystäväsi ymmärtää että haluat lähteä ajelulle. Näin ystäväsi vie sinut autolleen ja voitte lähteä ajamaan. Tämän jälkeen voit kommunikoida uudesta tarpeestasi, esimerkiksi että haluaisit ajaa ravintolaan syömään. Samaan tapaan koirammekin kommunikoi meille ja kun muutamme tilannetta, se kommunikoi meille mitä se tarvitsee seuraavaksi. Koira myös antaa palautetta siitä kuinka onnistuimme vastaamaan sen viestiin. Jos kiinalainen ystäväsi ei ymmärtäisi viestiäsi ja suuttuisi sinulle tai esimerkiksi veisi sinut istumaan puistonpenkille, et olisi tyytyväinen ja koettaisit viestiä toiveesi selkeämmin ja osoittaisit olevasi surullinen ja pettynyt. Näin koirammekin tekee, jos viesti ei mene heti perille. Mikäli kommunikaatio tökkii tarpeeksi pitkään, koirassa, ja usein myös ihmisessä, syntyy turhautumisen tunnetta. Turhauma johtaa yleensä koiran osalta haukkumiseen, näykkimiseen ja virheisiin. Ihmisen osalta turhaumasta seuraa koiran tarpeetonta moittimista ja rankaisemista, kouluttamisen tehottomuutta ja holtittoman suuria toistomääriä. Kommunikaation on siis oltava molemminpuolista ja kaksisuuntaista tehokkaan koulutuksen, mutta myös sujuvan yhteistyön saavuttamiseksi.


Kun kommunikaatio saadaan sujumaan, voimme alkaa antaa koiralle hiukan vapautta. Tämä on mahdollista, koska luotamme että koira kyllä kommunikoi meille, mikäli se ei pystykään tekemään itsenäisiä päätöksiä ja tarvitsee apuamme. Koiraa ei kannata heti vapauttaa täysin, sillä se ei ole ehtinyt opetella vapauden tuomaa vastuuta. Koiran on siis opeteltava itsenäisiä päätöksiä ja niiden vastapainoksi se saa vapautta. Kuten lapsenkin kehityksessä vanhemmat kontrolloivat aluksi kaikkea lapsen elämässä ja vähitellen lapsen oppiessa hän saa myös vapauksia mennä esimerkiksi leikkimään ystävänsä kanssa pihamaalle. Jos laittaisimme vauvan pihamaalle selviämään itse, se ei osaisi, sillä tulisi itku ja paha olla. Koirammekin tarvitsee jämäkkää, lempeää ja erityisesti läsnä olevaa opastusta päätösten tekemiseen, minkä jälkeen se osaa itse kouluttaa itseään säädellessään päätöksillään itselleen syntyviä tunteita. Kouluttaminenhan on hyvin pitkälti joko positiivisten tai negatiivisten tunteiden aiheuttamista yksilölle tämän käyttäytyessä joko toivotusti tai ei-toivotusti. Kun koira itse saa toiminnallaan ahdistavan ylikiihtymyksen tunteen pois kehostaan ja tilalle rauhallisen ja tyynen keskittymiskyvyn, se itse vahvistaa toimintaa, jolla se sai tämän positiivisemman tunteen itselleen. Joskus koiran tunnekokemus on hyvin sekava ja ristiriitainen, mikä myös itsessään aiheuttaa ikäviä tunteita. Tällöin koira tarvitsee ihmisen apua löytääkseen toimintakeinoja tilanteen ratkomiseen. Vuorovaikutuksen ja mielenhallinnan myötä sekä koira että ohjaaja saavat hallinnan tunnetta, ja ohjaaja kokee koiransa olevan hänellä hallinnassa ilman koiran kokemusta hallinnan menettämisestä.


Mielenhallinnan myötä koira oppii säätelemään vireystasoaan siten, ettei sille kerry stressiä ja ahdistusta liian korkeista kierroksista. Korkeat kierrokset aiheuttavat väistämättä stressiä, sillä elimistön fysiologia toimii niin. Stressihormonit mahdollistavat korkean vireystason. Koira ei voi noin vain lopettaa hormonien tuotantoa ja vaikka voisikin, ne eivät heti poistu sen verenkierrosta. Näin on siis opetettava koira tunnistamaan itse stressin tuntemukset kehossaan ja reagoimaan niihin ennemmin itseään rauhoittamalla, kuin koiralle usein tyypillisemmällä tavalla, kiihtymällä lisää. Usein tässä tilanteessa teemme myös ohjaajina sen virheen, että itse kiihdytämme koiraamme lisää, mikäli kommunikaatiossamme koiran kanssa on aukkoja emmekä ymmärrä sen viestejä oikein. Kun koira opettelee säätelemään sisäisistä motivaatiotekijöistä lähtöisin omaa tunnetilaansa, viretilaansa ja näin myös keskittymiskykyään, se voi suorituksen aikana hakea kullekin esteelle sopivan vireen itse. Se myös itse tietää mikä este sille on vaikea suorittaa, tai mihin liittyy jokin jännittävä kokemus, ja pystyy itse ikään kuin psyykkaamaan itseään tähän vaikeaan kohtaan radalla. Tämä vähentää koiran tekemiä virheitä esteillä. Kun koira ei tee virheitä, sen itseluottamus nousee ja se uskaltaa ottaa mukaan myös lisää vauhtia. Toki meidän täytyy muistaa vauhdin kohdalla ottaa huomioon se, mitä koiralle on vahvistettu ja kuinka esteet on koulutettu. Taustalla on oltava vahva tekninen osaaminen esteisiin ja koulutuksessa ei ole saatu vahvistaa tahmeaa ja hidasta suoritusta siten, että koira on kokenut sen olevan ainoa oikea tapa suorittaa este. Eli lyhyesti sanottuna, emme ole itse saaneet kouluttaa huonolaatuisesti, jotta saamme myös mielenhallintataidoista kaiken sen irti mitä koiraan potentiaalilla on meille tarjota.


Mielenhallinta ja fysiikka

Mielenhallinta tukee myös koiran fyysistä osaamista ja auttaa koiraa suorittamaan oman fyysisen kapasiteettinsa ylärajoilla. Fyysisellä kapasiteetilla viittaan siihen, mikä on kyseisen koiran maksimaalinen kyky tuottaa liike oikein ja tehokkaasti, sen geeneillä ja historialla sekä oikein treenattuna. Tarvitsemme siis asiantuntevaa fysiikkavalmennusta rakentamaan osaava ja kestävä agility-koira ja mielenhallintataidot tukevat tätäkin osa-aluetta.

Koira hallitsee mieltään kehonsa avulla. Kehon toiminnot ja ulkoiset käytökset kiihdyttävät tai rauhoittavat ja aiheuttavat joko positiivisia tai negatiivisia tunteita. Koira ei voi muuttaa tunteita itsessään, mutta se voi muuttaa toimintaansa. Koira voi siis esimerkiksi ahdistuessaan haistella maata, mikä rauhoittaa sitä ja poistaa ahdistusta. Kun koira opetetaan hallitsemaan mieltään, sen on opeteltava tiedostamaan kehonsa ja mielensä yhteys. Tähän vaaditaan tietenkin se, että koira tiedostaa kehonsa. Tässä en nyt ota kantaa siihen, kuinka perusteellisesti koira kykenee ymmärtämään ja tiedostamaan mielen olemassaolon tai sen että jokaisella koiralla ja ihmisellä on mieli tai kuinka ihmisenkaltaisesti koira ajattelee kehonsa. Olen kuitenkin havainnut selkeän oppimiskokemuksen syntymisen koirilla, jotka huomaavat kehonsa tiettyjen toimintojen vaikuttavan niille syntyvään olotilaan. Kun koira tiedostaa kehonsa eri osat ja niiden erilliseen käyttöön tarkoitetut hermoradat vahvistuvat, koira oppii kehonhallintaa ja liikkeen tuottamista. Ihmisurheilijatkin harjoittelevat liikkeen tuottamista miettimällä juuri sitä lihasta, joka liikkeen tuottaa. Samankaltainen ilmiö syntyy koirassa, joka opettelee voivansa hallita mielellään häntäänsä ja hännällään mieltään. Koira oppii sen myötä helpommin myös hyödyntämään häntäänsä kehonsa tasapainottamiseen hypyn aikana. Koiran liikkeen tuotto tehostuu ja koira pystyy keskittymään kovassakin vauhdissa ja korkeammassa vireystasossa suorittamaan liikkeet fyysisesti puhtaasti. Tästä, laadukkaan fysiikkavalmennuksen ja vammojen puutteen ohella, seuraa luonnollisesti koiran pidempi urheilu-ura ja terveempi elämä. Vammautumisen riski suorituksessa vähenee, kun koheltaminen ja holtiton räiskiminen loppuvat.


Mielenhallinta ja suhde

Mielenhallinnan ja vuorovaikutuksen myötä koira kokee saavansa ihmiseltä tarpeilleen vastakaikua. Koiran on hyvä olla ihmisen lähellä ja viestiä tälle avoimesti. Koira luottaa ohjaajaansa ja tuntee olonsa turvalliseksi. Ihminen oppii luottamaan koiraansa ja stressi laskee ihmisenkin kehossa. Rennompi ihminen on rennompaa seuraa koirallekin ja stressin tarttuminen ihmisestä koiraan loppuu. Rento ja levollinen ihminen ei suutu ja rankaise koiraa vaan suhtautuu koiraansa lempeästi ja ymmärtäväisesti. Kaiken kaikkiaan sekä koiralla että ihmisellä on hyvä olla yhdessä. Koira alkaa luonnostaan hakeutua lähemmäs ihmistä myös arjessa ja ottaa spontaanisti kontaktia eri tilanteissa. Mielenhallinnan myötä koulutukseen saadaan siis yhteys, ikään kuin oma kupla jonka sisällä parivaljakko on. Tuntuu kuin hengittäisitte samaa ilmaa ja sydämenne sykkisivät samaan tahtiin yhteisen ajatuksen ollessa kirkkaana molempien mielissä.


Mielenhallinnan avulla koira oppii nopeammin ja tehokkaammin lajitaidot, se pystyy säätelemään itse tunnetilaansa haastavissa tilanteissa ja optimoimaan vireystasonsa virheiden minimoimiseksi ja vauhdin maksimoimiseksi. Se pystyy myös odottamaan treenivuoroaan levollisesti ja palautuu tauon aikana. Koira menee kisaradalle rennolla, avoimella ja keskittyneellä mielellä antamaan kaikkensa rakastamalleen lajille. Mielenhallinnan kautta myös yhteyden kokemus nousee täysin uudelle tasolle.


Mielenhallinnan myötä suorittaminen muuttuu olemiseksi. Ja olemisessa on voimaa.


Mielenhallinnan myötä sinä ja koirasi ette tee agilityä. Te olette agility.

52 katselukertaa0 kommenttia