Mitä on mielenhallinta?
Mielenhallinta tarkoittaa sitä, että koira osaa itse aktiivisesti ja oma-aloitteisesti säädellä stressitasoaan ja vireystilaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koira osaa itse ratkaista sitä jännittävät tai yli-innostavat tilanteet koiramaisesti. Jokainen koira hallitsee mieltään jotenkin. Erilaisia menetelmiä koirilla tähän ovat muun muassa omistajaan turvautuminen, passiivisuus sekä kierrosten nostaminen sähläämällä ja flirttaamalla tai haukkumalla ja vinkumalla. Nämä tavat ovat koiran mielestä täysin järkeviä, sillä ne tuntuvat kaikki tuovan jonkinlaista hetkellistä apua sen kokemaan oloon. Monelle ihmisellekin on varmasti tuttua stressin tuoma rauhoittumisen vaikeus, jolloin on helpompi ottaa edes älypuhelin selattavaksi kuin rauhoittua olemaan tekemättä mitään. Koiralla ilmiö on hyvin samanlainen ja kierrosten nostaminen väsyneenä, epävarmana ja turhautuneena tuntuu helpommalta, vaikka pidemmällä tähtäimellä rauhoittuminen olisi se parempi vaihtoehto.
Mistä mielenhallinnan ongelmat sitten oikein johtuvat? Miten niin koira ei osaa olla koira?
Ongelmat kumpuavat hyvin pitkälti koirien elinolosuhteista. Ei siitä, että ne eläisivät kurjissa oloissa eivätkä omistajat pitäisi niistä huolta, vaan juuri toisin päin. Monen koiran elämä on niin helppoa ja luksusta, ettei sen tarvitse osata mitään itse. Ruoka tulee kuppiin aina säännöllisesti ja se on helppo hotkaista kertaheitolla. Lenkit ovat helpossa maastossa suoraa tietä kävelyä ja kotona saa paljon vain lepäillä. Harrastuksissa saa sitten mennä täysillä ja olla super-innostunut ja ohjaaja kyllä kertoo mitä tehdään. Jos koira ei löydä heitettyä namia heti, niin sille näytetään se. Tämä kaikkihan kuulostaa ihan mukavalta elolta. Mutta koiran ei tällöin tarvitse oppia ajattelemaan itse, vaan kaikki tulee valmiina ja omistaja on heti auttamassa, kun koiralla menee niin sanotusti sormi suuhun. Koira ei myöskään eläinlajina käyttäydy näin. Koiran lajityypillisiin käytöstarpeisiin kuuluu haistelua ruuan ja kumppanin etsinnän merkeissä, kaivelua ja tonkimista, juoksentelua, haukkumista ja vahtimista sekä paljon kaluamista ja pureskelua. Nämä käytökset tuovat koiralle itsessään mielihyvää ja niiden tarve kumpuaa perimästä. Todellinen koiran luksuselämä onkin siis juuri ruuan löytämisen haastetta ja likaista rymyämistä.
Elinolosuhteissa yksi merkittävä tekijä on ihmisen tuoma kontrolli eli koiran elämän rajaaminen ihmisyhteiskuntaan sopivaksi. Koira on lähes poikkeuksetta hihnassa, yleensä aika lyhyessä sellaisessa. Usein tähän liittyy myös se, ettei koiralle ei ole opetettu mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa. Toisin sanottuna hihna aina välillä kiristyy, eikä koira välttämättä tiedosta omien tekojensa vaikuttavan siihen millään tasolla tai ainakaan tiedä mitä sen pitäisi tehdä, jotta hihna ei kiristyisi. Flexin käyttäjillä hihnan äkkikiristyminen saattaa tapahtua juuri silloin, kun koira on innoissaan menossa tekemään jotakin koiramaisen hauskaa. Lenkit kuljetaan ihmisen haluamaan suuntaan ja ihmiset haluavat mennä toisistaan melko läheltä ohi, kulkien ensin jonkin aikaa toisiaan kohti. Koska ihmiset ymmärtävät, että tässä menee tie ja tuo toinenkin on menossa vain tätä tietä jonnekin, eikä hyökkäämässä minun kimppuuni, tässä ei yleensä tule ihmisten kesken ongelmia. Koirat ovat paljon sisällä ja paljon yksin. Koirat käyvät harrastuksissa, joissa saa olla äärettömän innoissaan, mutta sitä intoa ei saa kohdistaa toisiin treenaaviin koiriin ja välillä joutuu autoon odottelemaan pieneen tilaan. Koiran pitää mielellään monen mielestä olla hiljainen ja huomaamaton, paitsi silloin kun ihminen haluaa sen kanssa tehdä jotain. Nämä rajat aiheuttavat sen, ettei koira pääse tarpeeksi toteuttamaan omia toiveitaan ja tarpeitaan. Jos se haluaisi mennä toisesta koirasta ohi kohteliaasti koiramaisella tavalla, eli kauempaa kierrellen ja maata haistellen lähestymällä, ihminen usein torppaa nämä aikeet kiristämällä hihnaa ja pysymällä tiellä. Jos koira haluaisi huomiota ja tekemistä liian äänekkäästi, sen käsketään olla hiljaa tai se laitetaan toiseen huoneeseen. Jos koira haluaisi harrastuksessa ottaa tauon tai rauhoitella itseään meluisassa hallissa maata haistelemalla, se haetaan takaisin hommiin ja koetetaan innostaa enemmän, tai joissakin tapauksissa rankaistaan fyysisillä pakotteilla. Koirat tarvitsevat lepoa enemmän kuin ihmiset, mutta onko yksin asunnossa tuntikausia viettävä koira varmasti levännyt, vai kenties stressannut?
Nämä asiat ja moni muu vastaava ihmisten toiminta aiheuttaa koiralle paljon turhautumista. Turhautuminen ei ole miellyttävä olotila, ja koira pyrkii jotenkin siitä pois. Kaikkia koiran toiveita ei tietenkään voi eikä kuulukaan toteuttaa, vaan ihmisen tehtävä on miettiä kokonaisuutta ja koiran hyvinvointia. Turhautuminen on osa elämää, joskin sitä voidaan vähentää ymmärtämällä koiran tarpeita ja toiveita. Jos koira haluaa jotakin mitä se ei voi saada, sille kannattaa opettaa, että luopuessaan se saakin jotakin kivaa ihmiseltään. Toinen tapa hallita turhautumista ja sen aiheuttamia käytös- ja hyvinvointiongelmia on mielenhallinnan kouluttaminen.
Stressi on merkittävin syy ongelmakäytösten taustalla. On olemassa positiivista stressiä, eli motivoitumista ja innostumista sekä negatiivista stressiä, eli pelkoa ja pahaa oloa. Positiivinen stressi voi olla ongelmana aktiivisesti harrastavalla koiralla tai kotikoiralla, joka leikkii paljon heitto- ja vetoleikkejä. Negatiivinen stressi on pelkoa, turhautumista, epävarmuutta ja esimerkiksi terveydellisistä syistä kuten kivusta johtuvaa inflammatorista stressiä. Pelko aiheuttaa voimakkaan stressireaktion koiran elimistössä. Koira ei voi valita erittääkö se stressihormoneja vai ei. Kun se säikähtää tai havaitsee jotakin aiemmin ikäväksi kokemaansa, sen elimistö käynnistää pelkoreaktion. Esimerkiksi ohitus-ongelmaisen koiran jokainen ohitus voi olla hyvin pelottava kokemus, koira voi kokea olevansa jopa kuoleman vaarassa. Tällaisten valtavien stressipiikkien jatkuva esiintyminen johtaa väistämättä krooniseen ja koko ajan nousevan stressitasoon. Tänään erittynyt stressihormoni kortisoli nimittäin saattaa hyvinkin olla vielä viikon päästä koiran elimistössä, sillä sen tehtävä on aiheuttaa pitkäkestoinen valmiustila. Jos stressitaso ei pääse kunnolla laskemaan eli hormonit eivät poistu verenkierrosta levon aikana, tuloksena on väistämättä nousujohteinen stressikäyrä. Stressaantunut koira reagoi pieniinkin ärsykkeisiin voimakkaammin kuin sama koira vähemmällä stressillä. Stressaantunut koira ei myöskään jaksa keskittyä tai pysty oppimaan yhtä nopeasti. Näissä pelottavissa tai ylikierroksia muuten aiheuttavissa tilanteissa koira turvautuu siihen, minkä se on joskus kokenut hyväksi tavaksi toimia. Se voi olla toista koiraa kohti syöksymistä, kiehnäämistä omistajassa, jonkun osapuolen puremista tai näykkimistä, rähinää, kiljumista, sähläämistä, vinkumista, vetämistä ja kieppumista tai paikalleen jähmettymistä. Ne eivät useinkaan ole kuitenkaan meidän ihmisten mielestä mukavia tapoja reagoida tilanteissa, eivätkä pitkällä tähtäimellä tue koiran hyvinvointia.
Miksi mielenhallintaa pitäisi kouluttaa?
Kun koira osaa ratkaista jännittävät, yli-innostavat ja turhauttavat tilanteet itseään rauhoittamalla, säästytään paljolta ongelmalliselta käytökseltä. Vaaratilanteet, häpeä ja pelko, sekä meteli vähenevät arjesta ja harrastuksista. Arjen askareet ja hoitotoimenpiteet, lenkkeily ja harrastukset sujuvat rauhallisesti ja sopivassa vireystilassa. Ihmisen ei enää tarvitse jatkuvasti havainnoida ympäristöstä kaikkia mahdollisia koiran ongelmakäytöstä laukaisevia tekijöitä, vaan koira osaa selvitä itse. Tämä taas tuo koirakon välille luottamusta ja lepoa. Luottamus ja lepo tuovat rauhaa, ja rauha tuo läsnäoloa. Läsnäolo taas puolestaan on avaintekijä koiran lukemisessa ja kuuntelemisessa. Kun koiraa osataan kuunnella juuri tässä hetkessä, eikä jumituta ennakko-oletuksiin, koira kertoo kuinka sitä tulisi seuraavaksi kouluttaa tai kohdella. Kun koira saa vastakaikua tarpeilleen, sen halu ottaa kontaktia ja olla ihmisen läheisyydessä lisääntyy. Nämä asiat ovat koirakon yhteistyön ja yhteyden kulmakiviä. Todellisuudessa koiran kouluttaminen ja minkä tahansa elävän yksilön kanssa yhdessä eläminen on vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksessa kummallakin osapuolella on oma roolinsa, eikä kumpikaan jyrää toisen viestien päälle tai kontrolloi toista liikaa. Omistajan ja koiran välisessä suhteessa tulee kuitenkin muistaa se, että koira ei voi valita kaikkea, sillä se ei ymmärrä ihmisten yhteiskunnan asioita aivan niin hyvin kuin ihminen.
Koiranomistajan tai ohjaajan tärkeä tehtävä onkin opetella lukemaan koirastaan milloin se on kykenevä ratkaisemaan ongelman itse ja milloin sen valinnanvapautta täytyy rajata turvallisuuden varmistamiseksi tai huonojen valintojen ehkäisemiseksi. Niissä tilanteissa, kun koira tarvitsee vielä apua, on ihmisen tehtävä auttaa koiraa, kuitenkin tukien sen itsenäisen ongelmanratkaisun ja mielenhallinnan kehittymistä. Esimerkiksi kapeasta hallin ovesta kulkiessa koira ei välttämättä vielä osaa hallita mielentilaansa, jos oven takaa paljastuukin toinen koira hampaat irvessä. Vaarana on jopa fyysinen loukkaantuminen, jos koira vain lasketaan menemään ovesta ja miettimään itse. Ohjaajan on tällaisessa tilanteessa hyvä rajata koiransa huonojen valintojen mahdollisuutta lyhentämällä hihnaa ja kurkkaamalla itse ovesta, ja sen jälkeen hallitusti ja tarvittaessa namin avulla ovesta kulkemalla.
Koiran mielenhallinnan osaaminen vähentää sekä koiran että omistajan stressiä huomattavasti.
Koirakon yhteys on jo itsessään arvokas asia, mutta se myös mahdollistaa harrastus- ja koulutusmenestyksen sekä mukavat yhteiset hetket arjessa. Mielenhallintaa kouluttaessa tulee kuin varkain opittua jotakin myös itsestä ja omasta mielentilasta tämän kiireisen maailman keskellä.
Comments