Operantti kouluttaminen perustuu käytöksen seurausten muokkaamiseen. Operantteihin koulutusmenetelmiin kuuluvat positiivinen vahvistaminen, negatiivinen vahvistaminen, positiivinen rankaisu ja negatiivinen rankaisu, jotka muodostavat niin sanotun kouluttamisen nelikentän. Mistä ihmeestä nelikentän termeissä on kyse ja pitääkö näitä menetelmiä osata käyttää?
Selvitetäänpä heti alkuun, että näissä termeissä positiivinen tai negatiivinen tarkoittavat aina jonkin asian lisäämistä tai vähentämistä. Rankaisu tai vahviste taas tarkoittavat käytöksen vähentämistä tai vahvistamista. Kun tämän pitää mielessä, on kouluttajan helpompi miettiä, mitä menetelmää käyttäisi. Operantit menetelmät tekevät toiminnasta joko kannattavaa tai kannattamatonta eläimelle, ja taitava kouluttaja osaa soveltaa ja hyödyntää niitä sujuvasti. Tärkeintä on osata käyttää positiivista ja negatiivista vahvistetta sekä negatiivista rangaistusta. Kuinka niitä sitten käytetään, ja mitä etuja tai haittoja niissä voi olla? Entäpä miksi positiivista rankaisua ei kannata käyttää?
Positiivinen vahviste eli lisätty vahviste (R+)
Positiivisesta vahvistamisesta löydät Humani Trainingin sivuilta erillisen artikkelin täältä. Kertauksen vuoksi kerrottakoon silti vielä tässä mitä se tarkoittaa. Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että lisätään jotakin, mikä lisää käytöksen todennäköisyyttä eli vahvistaa sitä. Lisätään siis jotakin, mikä on eläimen mielestä mukavaa ja tekee käytöksestä kannattavan. Sana positiivinen viittaa siihen, että jotakin tulee lisää. Klassinen esimerkki positiivisesta vahvistamisesta on namin tai lelun antaminen koiralle. Positiivinen vahviste annetaan eläimelle sen onnistuessa tekemään niin kuin haluamme.
Onnistuneen positiivisen vahvistamisen aikana eläimen tunnetila on iloinen ja motivoitunut, jopa riemukas. Eläin oppii tällaisessa mielentilassa nopeasti, kunhan into ei nouse yliaktiivisuuden ja hössötyksen puolelle.
Negatiivinen vahviste eli vähennetty vahviste (R-)
Negatiivinen vahviste ei ole negatiivinen asia vaikka se siltä kuulostaakin. Sana negatiivinen viittaa siihen, että jotakin otetaan pois ja vahviste siihen, että tavoite on vahvistaa jotakin käytöstä. Jotta jonkin asian poistaminen olisi vahvistavaa, täytyy poistaa jotakin mikä on eläimen mielestä epämiellyttävää. Tyypillinen esimerkki negatiivisen vahvisteen käytöstä on paine-paine pois -koulutus, jota käytetään erityisesti hevosilla ja karjaeläimillä. Esimerkiksi, kun halutaan hevosen liikkuvan vasemmalle, sitä kosketetaan oikealle puolelle, ja kun hevonen ottaa askeleen oikeaan suuntaan, kosketus loppuu. Eläin oppii, että paine poistuu, kun antaa sille periksi ja liikkuu paineesta pois päin. Paineen poistamisen ajoituksen on oltava täsmällinen. Negatiivista vahvistetta käytetään myös esimerkiksi sylissä rimpuilematta olemisen kouluttamiseen koiranpennulle, jolloin otetta löysennetään, kun pentu on rauhallinen. Negatiivisen vahvisteen käytössä on erittäin tärkeää, ettei painetta aiheuttava ärsyke tuota kipua tai pelkoa. Kun lähdet ajamaan autollasi eikä sinulla ole vielä turvavyöt kiinni, autosi alkaa piipittää, ja kun kytket vyöt kiinni, piipitys lakkaa. Et pelästy piipitystä, eikä se tuota sinulle kuin korkeintaan ärtymystä. Ärsyttävän ärsykkeen poistuminen vyön kytkemisen yhteydessä vahvistaa turvavöiden kytkemistä jatkossakin. Samoin koiran kouluttamisessa negatiivisella vahvisteella ärsykkeen poistumisen ajoitus on se, jolla vaikutetaan käyttäytymiseen, ei ärsykkeen alkaminen. Näin menetelmä poikkeaa selvästi positiivisesta rankaisemisesta.
Negatiivisen vahvisteen aiheuttama tunnetila on helpotus, joka kuuluu positiivisten tunteiden perheeseen, mutta ei ole yhtä miellyttävä ja motivoiva kuin ilo tai riemu.
Positiivinen rangaistus eli lisätty rangaistus (P+)
"Mitä positiivista on rankaisemisessa?", saatat ehkä ihmetellä. Positiivinen rankaisu on juuri se asia, jota ajattelemme kun arkikielessä puhutaan rankaisemisesta. Se on koiran mielestä inhottava asia, sillä sen näkökulmasta tilanteeseen tuodaan jotakin epämiellyttävää tai jopa pelottavaa. Tämän seurauksena koira pyrkii vähentämään sitä käytöstä, jonka aikana rankaisu tuli. Nykäisy talutushihnasta, niskasta ravistaminen, moittiminen ja esimerkiksi veden suihkuttaminen koiran naamalle ovat positiivisen rankaisun keinoja.
Rankaisut toimivat aina negatiivisten tunteiden puolella, eivätkä ne edistä oppimista tai motivoi työskentelemään kanssamme. Positiivisen rankaisun myötä eläimen tunnetila alkaa siirtyä pelon puolelle. Pelon myötä eläin saattaa alkaa puolustautua tai passivoitua aina opittuun avuttomuuteen asti.
Negatiivinen rangaistus eli vähennetty rangaistus (P-)
Negatiivinen rankaisu on myös rankaisu, eli jotakin käytöstä vähentävä menetelmä. Kuten ehkä jo arvaattekin, negatiivisessa rankaisussa poistetaan jotakin tilanteesta. Tällä kertaa sen on oltava jotakin mukavaa, jotta sen poistuminen saisi kyseisen käytöksen tuntumaan kannattamattomalta. Esimerkiksi nameilla kouluttaessa voidaan negatiivisena rankaisuna poistaa namit eläimen näkyvistä, kun se tarjoaa sellaista käytöstä, mitä emme toivo. Negatiivinen rankaisu tulisi lopettaa, kun koira lopettaa ei-toivotun käytöksen, vaikka se ei vielä tekisikään täysin sitä mitä toivoimme. Esimerkiksi, jos koira hyppii namipussille, voi namit laittaa selän taakse. Kun hyppiminen lakkaa, namipussi tuodaan taas näkyville, ja kun koira esimerkiksi istahtaa, se saa namin. Negatiivisen rankaisun parina on siis hyvä käyttää positiivista vahvistetta.
Negatiivinen rankaisu aiheuttaa pettymystä ja turhautumista, jotka eivät myöskään edistä tehokasta oppimista. Negatiivinen rankaisu, nimestään huolimatta, on kuitenkin paljon positiivisempi asia eläimen näkökulmasta, kuin positiivinen rankaisu. Onhan turhautuminen lievempi negatiivinen tunne kuin pelko.
Rankaisujen käyttö
Rankaisuja käytettäessä on muistettava, että negatiiviset tunteet hidastavat oppimista. Jos käytät paljon rankaisuja, on oppimisen ja koulutuksen tuloksen kannalta hyvä miettiä millä tasolla kriteerisi on. Jos eläin tekee toistuvasti virheitä, se ei ole ymmärtänyt mitä siltä odotetaan. Rankaisu ei kerro eläimelle mitä sen pitäisi tehdä, vaan ainoastaan mitä sen ei pitäisi tehdä. Väärien vaihtoehtojen estäminen on pitkä tie ja vaatii todella paljon rankaisuja. Erityisesti positiivisessa rankaisussa on huonona puolena se, että eläin yhdistää sen todella helposti johonkin aivan muuhun, kuin kouluttaja tarkoitti. Ehkäpä jopa juuri kouluttajaan.
Positiivinen rankaisu sisältää monia riskejä ja sen seurauksia on vaikea ennustaa, joten sen käyttö kannattaa suosiolla unohtaa. Se olisi tehokas menetelmä vain ja ainoastaan, jos se olisi täydellisen oikea-aikainen, mikä on ikävä kyllä mahdotonta meille ihmisille. Ihmisen motoriikka ja reagointinopeus taitavat jäädä auttamatta kakkoseksi eläimen reflekseille. Ja jos tarkkoja ollaan, kaikista täsmällisin ajoitus on juuri se hetki, jolloin eläin päättää mielessään tehdä jotakin, emmekä me näe sitä vielä päällepäin. Tällöin eläin on jo ajattelemassa jotakin muuta, kun kouluttaja näkee edellisen käytöksen toteutuvan ja rankaisee tästä. Sama ongelma on myös muissa operanteissa menetelmissä, mutta niissä ajoituksen virheellisyys ei aiheuta pysyviä ja vakavia ongelmia. Positiivisen rankaisun tulisi olla myös ainutkertainen ja tarpeeksi voimakas, sillä jos rankaisua joudutaan voimistamaan kerta kerralta, eläin saattaa muodostaa siihen toleranssin ja lopputuloksena on, ettei mikään rankaisun voimakkuus lopulta lopeta ei-toivottua käytöstä, vaan lisää ainoastaan epäluottamusta. Toleranssin nouseminen ei nimittäin tarkoita, etteikö rankaisu silti olisi epämukava, se ei vain ole enää shokki.
Arjessa tahattomia positiivisia rankaisuja saattaa tulla esimerkiksi koiran loukkaantuessa tai säikähtäessä jotakin ympäristöstä tulevaa tekijää, tai kun omistaja vahingossa astuu koiran varpaille lenkillä.
Negatiivista rankaisua voidaan käyttää muun muassa erottelutehtävissä ja vihjekontrollin opettamisessa, mutta sen kanssa on muistettava kohtuus. Se ei vähennä eläimen ja ihmisen välistä luottamusta tai lisää pelkoa yhtä paljon kuin positiivinen rankaisu, vaan aiheuttaa turhautumista tehtävää kohtaan. Lisäksi se tuottaa pettymystä, joka voi aiheuttaa passivoitumista, minkä seurauksena myös oikeaa toimintaa on hankalampi saada aikaiseksi. Negatiivinen tunnetila voi siirtyä myös koulutustilaan tai kouluttajaan. Kouluttajan kannattaa muistaa, että esimerkiksi kolmen peräkkäisen virheen ja negatiivisen rangaistuksen jälkeen tarkistetaan kriteerin paikka ja vahvistetaan toivottua käytöstä lisää.
Operantti kouluttaminen
Usein ajatellaan virheellisesti, että operantti kouluttaminen on pelkästään positiivista vahvistamista. Eläimen arki koostuu monenlaisista tilanteista ja se käyttäytyy hyvin monilla eri tavoilla ja hyvin monista eri syistä. Tällöin pelkästään onnistumisista palkitsemalla emme saa aina tehokkaimmin tulosta. Koiran arjessa ja koulutuksessa tulisikin osata käyttää positiivisen vahvistamisen lisäksi negatiivista vahvistetta ja negatiivista rankaisua. Näin monista ei-toivotuista käytöksistä päästään helpommin eroon ja annetaan tilalle jokin kannattava ja ihmisten mielestä sopiva käytösmalli. Niiden avulla voidaan kouluttaa myös uusia taitoja harrastuksiin tai työhön. Positiivisesta rankaisusta tulisi tavallisen koiran tai muun eläimen omistajan tietää sen riskit ja huomata milloin eläin on kokenut jonkin asian positiivisena rankaisuna. Tietoisesti positiivista rankaisua ei kannata käyttää.
Kouluttaessa ja yleensäkin elämässä eläimen mielialan tulisi pysyä pääasiassa iloisten tunteiden puolella hetkellisistä pettymyksistä huolimatta.